Suomen todellisuudesta ja itsenäisyydestä

Kansan tietämättömyydestä ja yksinkertaisuudesta johtuu, että Suomessa on vietetty itsenäisyyspäivää jo sata vuotta, vaikka Suomi ei todellisuudessa ole itsenäinen eikä koskaan ole ollutkaan itsenäinen. Suomen kansa ja sen maa on näet jo autonomian ajoilta 1860-luvulta lähtien sidottu velkarahajärjestelmään eli orjuusjärjestelmään, jossa raha tulee kiertoon vain yksityisistä pankeista korollista velkaa (sitä ”rahaa”) ottamalla, niin että kaikki rahamme on aina ollut korollista velkaa kyseisille yksityisille pankkilaitoksille (joilla yksin on rahanluonnin oikeus). Rahamme on korollista velkaa, ja tämä on täydellistä, absoluuttista orjuutta. Työnteko ei ole koskaan tuonut kiertoon Suomeen yhtään rahaa, sillä palkkoja ja korvauksia maksettaessa jo olemassa oleva raha vain siirtyy taskusta toiseen. Raha tulee kiertoon VAIN velkaa pankeista ottamalla, ei työtä tekemällä (viennin avulla maahan kyllä saadaan hieman lisää rahaa, mutta se kumoutuu siihen, että muut maat harjoittavat tuontia Suomeen). Puhe ”Suomen itsenäisyydestä” on aina ollut huijausta ja kansan pettämistä. Kansa itse on aina ollut siinä määrin yksinkertaista, ettei se koskaan ole ymmärtänyt olevansa pelkkä orja, jonka työ hyödyttää vain kansainvälisen velkaraha- ja pankkijärjestelmän osakkeenomistajia. Itsenäisyyspäivien vietto on irvokasta näytelmää, jossa kansa näyttää syvän yhteiskunnallisen typeryytensä ja tekee itsestään kauhean julkisen narrin (jolla ei siis koskaan pitäisi olla äänioikeutta ja valtiovaltaa, kuten nyt: ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle”, perustuslaki 2§).

Raha- ja pankkijärjestelmämme (= kansainvälisten pankkiirien velkarahajärjestelmä) itsessään pakottaa jatkuvaan lisävelan ottamiseen, velkakierteeseen, jatkuvaan rahanpuutteeseen yhteiskunnan kaikilla tasoilla, velkaorjuuteen, orjuuteen kaikissa asioissa ja lopulta koko yhteiskunnan kuristumiseen kuoliaaksi. Rahamme syntyy siinä yhteydessä, kun valtio, kunnat, yhteisöt tai yksityiset kansalaiset ottavat pankeista lainaa. Lainattavat rahansa pankit luovat tyhjästä, pelkkänä kirjanpitotoimena (kyseessä on siis laillistettu rahanväärennystoiminta). Pankit eivät koskaan lainaa talletustileillä olevia rahoja, eikä se kannattaisikaan, koska talletuksille ne maksavat korkoa. Pankit luovat lainoja myöntäessään tyhjästä täysin uutta rahaa (ja siksi inflaatiota). Koska korkoihin ei erikseen luoda rahaa, syntyy tilanne, jossa yhteiskuntaan virtaa koko ajan rahaa eli velkaa niin paljon kuin sitä pankeista otetaan lainaksi mutta takaisin on samalla koko ajan maksettavaa tuo lainaksi otettava määrä + korko, siis enemmän kuin rahaa on olemassakaan. Siksi yhteiskuntaan on syntynyt jatkuva lisälainaamisen pakko entisistä veloista selviämiseksi (yhteiskunta pysähtyisi ja tuhoutuisi nopeasti, jos velanotto lopetettaisiin ja raha – se velka – sen vuoksi loppuisi). Näin syntyvät väkisin mainitut velkakierre, rahan loppuminen, velkaorjuus ja tuho. On helppo ymmärtää, että raha- ja pankkijärjestelmämme on hirvittävä rikollinen järjestelmä, ja sen myös omistaa ja sitä pyörittää kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus. Suomen kansa on kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden absoluuttinen orja (siksi esim. yksikään puolue ei vaadi väkisin tuhoavasta velkarahajärjestelmästä luopumista – kaikki puolueet ovat kansanvälisen finanssirikollisuuden haarakonttoreita, siis itsessään rikollisia).

Velkarahajärjestelmä on vienyt maan ja kansan rikollisten pankkiirien omistukseen – täydelliseen orjuuteen. Ainoa tie ulos olisi kyseisestä järjestelmästä luopuminen ja oman terveen, siis työhön eikä velkaan perustuvan rahajärjestelmän luominen, mutta kuinka se olisi mahdollista, kun joka ikinen täällä palvelee koko elämällään velkarahajärjestelmää ja maan ja kansan tuhoutumista? Syvimmillään tämä kaikki on Jumalan rangaistus tälle läpisyntiselle, perkeleelliselle kansalle. Tuhomme on itse ansaittua. Syvimmillään siis ainoa tie ulos on parannuksenteko (sydämen katumus + sydämen usko Kristuksen sijaissovitukseen) Jumalan edessä. Jumalan käsissä yksin on kohtalomme, ja siksi hän lähetti meille Poikansa kuolemaan puolestamme ristillä syntiemme sovitukseksi.

Tämä rutto, velkarahajärjestelmään tuhoutuminen, koskee myös muita jumalattomia (ja muotokristillisiä) kansoja. Itsenäisyyttä ei ole koskaan ollut esimerkiksi Neuvostoliitolla, nykyisellä Saksalla tai vuoden 1913 jälkeen USA:lla (v. 1913 USA:n keskuspankiksi tuli velkarahapankkiirien yksityinen pankki Fed, ja siitä lähtien USA:n hallitus on joutunut lainaamaan omat rahansa heiltä korkoa vastaan). Kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus on vienyt velkarahajärjestelmänsä jo liki koko maailmaan. Siksi maailma velkaantuu väkisin koko ajan, tehtiin työtä tai ei (työnteko ei vaikuta asiaan mitään). Se, että välillä sinne tänne syntyy ”nousukausia” ja ”lamoista” päästään, on vain sitä, että pankkiirit vain ovat myöntäneet runsaasti lainoja ja rahaa (eli velkaa) on virrannut kiertoon paljon. Nousukausi on velkarahajärjestelmässä vain kiihtynyttä velkaantumista. Vastaavasti ”lama” on hidastunutta velkaantumista, siis rahan (eli velan) puutetta.

Tulovero on luotu sitä varten, että saataisiin maksettua pankkiireille velkojen lyhennykset ja korot. Tämä verotus tietenkin vähentää kansalaisten ostovoimaa ja käytettävissä olevien tulojen määrää ja siten ajaa kohti lisääntynyttä yksityistä velanottoa. Kierre on loputon.

Velkarahajärjestelmämme on hirvittävä ase. Sillä meidät tuhotaan. Se on voimakkaampi ase kuin mikään armeija.

Pankkiirien orjuuteen Suomen kansa joutui jo vuosina 1863-1865 Suomen suurruhtinaskunta-aikana, kun J. V. Snellman, Fabian Langenskiöld (senaatin finanssitoimikunnan päällikkö; Snellman seurasi häntä kesällä 1863), pankkiirien yksityinen luottolaitos Suomen Hypoteekkiyhdistys ja (takaajana) itse Suomen Suurrruhtiaskunta, siis valtio ja kansa, perustivat (keisarin luvalla) maahan itsenäisen rahan, jonka alkupääoma (3 miljoonaa Preussin taalaria eli n. 9 miljoonaa silloista markkaa; suuri summa silloin, noin 9% BKT:sta) otettiin lainaksi yksityiseltä Rothschildien pankkilaitokselta (johon yhteyksiä oli luonut Snellman Saksan-vuosinaan 1840-luvun alussa ja johon hän myöhemminkin piti yhteyksiä jatkuvasti yllä). Tämä Suomen pankkiirien orjuuteen sitova velkarahajärjestelmä otettiin käyttöön v. 1865. Tarkemmin tapahtumien kulku oli seuraava: Elokuussa 1863 saatiin Venäjältä lupa omaan hopeamarkkaan, jos ulkomailta saadaan laina markan sitomiseksi hopeaan eikä enää ruplaan (kuten oli ollut laita vuodesta 1860 lähtien). Laina Rothschildeiltä saatiin joulukuussa 1864. Lopullisesti Suomen oma hopeamarkka varmistui marraskuussa 1865 keisarin allekirjoituksella. Valtiontakuu (maksumiehiksi Suomen kansalaiset) lainalle saatiin v. 1864.

Markka (silloinen ”hopeamarkka”) alistettiin Suomen Pankille, ja Suomi tuli rahataloudellisesti riippumattomaksi Venäjästä. Rothschildien hopeamarkka julistettiin ainoaksi lailliseksi maksuvälineeksi Suomessa (näin Suomi sidottiin orjuuteen).

Näistä tapahtumista löytyy tietoa internetistä, esim. Antti Kuusterän ja Juha Tarkan kirjoittamasta julkaisusta ”Suomen Pankki 200 vuotta”, nide I, s. 243-245:

https://www.suomenpankki.fi/fi/media-ja-julkaisut/julkaisut/muut-julkaisut/suomen-pankki-200-vuotta–historiateos-i-nide (löytyy latauslinkki).

Snellmanin maahamme tuoma velkarahahirsi alkoi tietenkin kuristaa kansaa ja koko maata. Jotta koko ajan kasvavat velanhoitokulut saataisiin orjuuttajille maksettua, Suomi keräsi tullituloja ja otti pian käyttöön myös erilaisia tuloveron esiasteita (esim. ”suostuntavero”; pysyvä tulo- ja omaisuusverolaki astui voimaan v. 1921). Vuosina 1860-1890 BKT kasvoi 2,2% vuodessa, ja valtionvelan suuruus oli tuona aikana luokkaa 9-15% BKT:sta, joten velankin määrä kasvoi koko ajan (kuten velkarahajärjestelmässä väkisin käy). Pankkien ja muiden rahoituslaitosten luottovolyymi oli v. 1860 11 miljoonaa markkaa ja v. 1913 jo 1,6 miljardia markkaa (netistä kaivamieni tietojen mukaan). Suomen raha on siis vuodesta 1865 lähtien ollut osa kansainvälisten pankkiirien väkisin velkaannuttavaa, orjuuttavaa ja tuhoavaa velkarahajärjestelmää. Suomi on 152 vuotta ollut kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden absoluuttinen orja. Joka kontrolloi velkaa (”rahaa”), kontrolloi kaikkea (jopa ohi lakien). Suomi on aina ollut pelkkä orjuuttajien sätkynukke. Nykyisin orjuutta varjelee itse kansa: ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle” (perustuslaki 2§). Kansa itse tulee tätä kautta rikolliseksi.

Johan Vilhelm Snellman ja muut yllä mainitut tahot ovat Suomen suurimmat rikolliset sitoessaan Suomen kansan väkisin velkaannuttavaan, orjuuttavaan ja tuhoavaan rikollisten velkarahajärjestelmään.

Itsenäisyyttä ajateltaessa on siis niin, että 1800-luvulla itsenäisyyskiihkoiset suomalaiset rakensivat itsenäisyyttä sitomalla Suomen kansan velkaorjuuteen ja siten kaikkeen muuhunkin orjuuteen (joka kontrolloi velkaa eli rahaa, kontrolloi kaikkea; välineinä lainahanat, korkohanat, kriisit, lainaehdot, kiristäminen, pakottaminen, uhkailu, lahjonta jne.). Vuosina 1863-1865 Suomi toteutti itsenäisyyttä toteuttamalla täällä kaikenkattavan orjuuden. Sitä on jatkunut tähän päivään asti, koska Suomen kansa on pitänyt voimassa kansainvälisten pankkiirien velkarahajärjestelmän. Kun Suomi ”saavutti itsenäisyyden” v. 1917, se ei saavuttanut mitään itsenäisyyttä; päinvastoin orjuus tuosta kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden järjestelmästä vain vahvistui, kun velallisiksi tulivat ”itsenäisyyden” sanelemina yksin suomalaiset veronmaksajat (tulovero) ilman ulkopuolista apua. Suomen itsenäisyys v. 1917 sinetöi Suomen maa- ja kansakohtaisen orjuuden. Siksi Suomelle myönnettiinkin ns. itsenäisyys. Venäjän asioista päästiin irti, mutta samalla jouduttiin entistä suurempaan (siis yksinomaisempaan) velkojien orjuuteen, kuten Venäjäkin pankkiirien masinoiman vallankumouksen myötä, joka synnytti Neuvostoliiton.

On helppo päätellä, että Suomen ”itsenäisyys” on koko 100 vuoden ajan ollut kulissi, jolla asioita ymmärtämätöntä kansaa petetään. Kulisseissa pyöritetään velkarahajärjestelmää, ryöstöä. Kaikki tapahtumat Suomen itsenäisyyden aikana ovat olleet ulkoapäin ohjattuja, myös sotien tapahtumat ja lopputulokset. 152 vuoden ajan Suomen kansa on ollut lypsylehmä, jonka kaikki tuotos (työ) on valunut kansainvälisten pankkiirien taskuun. Muuta merkitystä tai vapautta Suomen kansalla ei ole missään vaiheessa ollut. Suomen kansa on aina ollut orjakansa, kaikkia oleellisia asioita myöten.

Jumalattoman kansan tie hukkuu. Jumalan apu, siunaus ja johdatus puuttuvat tältä kansalta. Kirkotkin tämä kansa on vesittänyt saatanan synagogiksi. Täällä riehuu yksin perkele, siis valhe ja väkivalta, Joh. 8:44.