Ovatko maamme olosuhteet päättäjiemme parannettavissa?

Seuraavan yleisönosastokirjoitukseni olen 9.8.2019 lähettänyt erääseen lehteen mahdollisesti julkaistavaksi. Se on kommentti erään yritysmaailman edustajan EH:n (en julkaise tässä koko nimeä) kirjoitukseen, jossa hän penää päättäjiltä toimia yritystoiminnan toimintaedellytysten parantamiseksi mallia yritysmaailmasta ottaen. Hän vaatii valtionvelan määrän vähentämistä ja vertaa Suomea autoon, joka syö enemmän kuin tuottaa. Kannattavaa tuotannollista vientiteollisuutta olisi saatava näille seuduille, sillä nyt ”sisämarkkinayrittäjät ponnistelevat kaikin voimin pysyäkseen kuivilla”. Poliitikoista hän toteaa, että ”politiikkatuulet sotkevat lopuksi oikeatkin asiat.”

Kommentti yritysmaailman edustajan EH:n kirjoitukseen ”Muutosta kaivataan päättäjiin ja päätöksiin”. Ennen kuin yrittäjäksi tai päättäjäksi (niin Suomessa, mainituissa ”naapurivaltioissa” kuin koko maailmassa) ryhdytään, on tunnettava toimintaympäristö, jonka ydin ja selkäranka on luonnollisesti raha- ja pankkijärjestelmämme. Suomessa sitä ei tunne kukaan.

Rahajärjestelmämme on velkarahajärjestelmä, ja koska sillä on monopoliasema (sen luoma ”raha” on laillinen maksuvälineemme), se on pankkiveloille maksettavien korkojen vuoksi pyramidihuijaus. Kyseinen järjestelmä on täysin yksityinen kansainvälinen yritys. Sen yrittäjiä ovat mahtavat yksityiset pankkiirisuvut Rothschildien johdolla.

Näiden mahtisukujen yksityisten suurpankkien yhteinen keskuspankki on Sveitsissä Baselissa sijaitseva täysin yksityinen ja ulkopuolisen maailman kontrollin ulkopuolella oleva BIS, Bank for International Settlements, jonka osakkaita ne ovat. Nykyisin lähes kaikki maailman valtiot ovat kyseisen velkarahajärjestelmän kourissa, ja niiden keskuspankit kuuluvat mainittuun yksityiseen ”keskuspankkien keskuspankkiin” BIS:iin. Siihen kuuluu myös Euroopan keskuspankki, jonka haaraosasto Suomen Pankki on. Suomen liike-, säästö- ym. pankit kuuluvat SP:n ja EKP:n kautta yksityiseen BIS:iin. Suomen Pankki on siis osa mainittujen mahtisukujen velkarahajärjestelmää, pyramidihuijausta. Suomen Pankki ei ole osa Suomen valtiota eikä EKP ole osa EU:ta.

Rahajärjestelmämme ei ole ainoastaan pyramidihuijaus, se on myös laillistettua rahanväärennystoimintaa. Raha syntyy velkana, pankeista lainaa otettaessa. Se velka on meidän ”rahamme”. Jokainen kierrossa oleva raha on velkaa kyseiselle yksityiselle pankkijärjestelmälle; joku jossakin on ottanut sen lainaksi pankista. Lainoja myöntäessään pankit eivät koskaan lainaa talletustileillä olevia rahoja, eikä se olisi kannattavaakaan, sillä pankit joutuvat maksamaan talletuksille korkoa.

Raha syntyy tyhjästä, pelkkänä kirjanpitotoimena. Kun pankit luovat rahaa (= myöntävät lainoja), ne yksinkertaisesti kirjaavat lainanottajien tileille kyseiset lainasummat, jotka ovat siis aivan uutta rahaa, jota ei ole aiemmin ollut olemassa. Tämä on laillistettua rahanväärennystoimintaa. Kaikki rahamme on syntynyt siten. Rahaamme ei ole sidottu mihinkään (esim. metalleihin).

Suomessa tehtävä työ ei mitenkään lisää maan vaurautta, sillä rahamme ei synny työtä tekemällä vaan velkaa ottamalla. Kun palkkoja, hintoja, etuuksia ym. maksetaan, silloin vain jo olemassa oleva raha siirtyy taskusta toiseen. Suomi pyörii velalla ja hukkuu koronkiskonnalla.

Kierrossa on siis rahaa niin paljon kuin sitä on pankeista otettu lainaksi, mutta koska lainoille on maksettava korkoa, takaisin maksettavaa pankeille on aina enemmän kuin rahaa (velkaa) on olemassakaan. Näin yhteiskuntaan syntyy jatkuva lisälainan ottamisen pakko entisistä veloista selviämiseksi (syntyy pyramidihuijaus). Uudelle lainallekin on maksettava korkoa, ja niin – väkisin – syntyy vähitellen velkakierre, velkaorjuus ja lopulta (lainaehtojen, lainaa saavien valikoinnin, kiristämisen ja pakottamisen vuoksi) orjuus kaikissa asioissa ja tuho. Nyt Suomi ja Eurooppa ovat terminaalivaiheessa.

Suomi ei ole koskaan ollut itsenäinen. Jo v. 1865 (tsaarin luvalla) Suomen päättäjät Snellmanin johdolla sitoivat itsenäisyyttä hamutessaan Suomen mainittujen suurpankkiirien velkarahajärjestelmään, ja hopeamarkasta tuli jopa Suomen suurruhtinaskunnan ainoa laillinen maksuväline (ohi ruplan!). Snellmanin suhteiden avulla alkupääoma otettiin Rothschildien pankkiiritalolta, ja koska heillä on siitä lähtien ollut monopoli, Suomi on ollut heistä riippuvainen (orja). Aluksi yritettiin selvitä tullituloilla, mutta jo v. 1921 (kun oli muodollisesti tultu v. 1917 itsenäisiksi) jouduttiin säätämään tulo- ja varallisuusvero, että lainanhoitokuluista selvittäisiin.

Raha siis tulee velkana ja on velkaa, ja rahamme menee korkoineen BIS:n osakaspankkien ja niiden osakkeenomistajien taskuun. Suomi köyhtyy koko ajan, täysin väkisin, järjestelmästä itsestään johtuen. Työmme on orjatyötä.

Jos joku edes paikallisesti haluaa välttää velkarahajärjestelmän seuraukset (velkaantumisen, rahanpuutteen, näivettymisen), hänen on ryhdyttävä käyttämään liiketoiminnassaan suoraa vaihtokauppaa, mahdollisesti erilaisten maksukuponkien helpottamana. Koko maata ajatellen olisi päästävä eroon velkarahajärjestelmästä ja tilalle olisi luotava oma kansallinen, työhön perustuva raha- ja pankkijärjestelmä. Kukaan päättäjä ei puhu siitä.

Nykyisellään niin EH:n kotiseutu kuin Suomi köyhtyvät koko ajan väkisin, tehtiin mitä tehtiin. Eniten tässä ihmetyttää se, ettei yhteiskunnan yksinkertaisiin perusteisiin ole missään perehdytty. Suomi ei ole (EH:n sanoin) ”akseleita myöden suossa kulkeva ajoneuvo” vaan ”kattoa myöden suohon hukkuva ajoneuvo”.