Ovatko maamme olosuhteet päättäjiemme parannettavissa?

Seuraavan yleisönosastokirjoitukseni olen 9.8.2019 lähettänyt erääseen lehteen mahdollisesti julkaistavaksi. Se on kommentti erään yritysmaailman edustajan EH:n (en julkaise tässä koko nimeä) kirjoitukseen, jossa hän penää päättäjiltä toimia yritystoiminnan toimintaedellytysten parantamiseksi mallia yritysmaailmasta ottaen. Hän vaatii valtionvelan määrän vähentämistä ja vertaa Suomea autoon, joka syö enemmän kuin tuottaa. Kannattavaa tuotannollista vientiteollisuutta olisi saatava näille seuduille, sillä nyt ”sisämarkkinayrittäjät ponnistelevat kaikin voimin pysyäkseen kuivilla”. Poliitikoista hän toteaa, että ”politiikkatuulet sotkevat lopuksi oikeatkin asiat.”

Kommentti yritysmaailman edustajan EH:n kirjoitukseen ”Muutosta kaivataan päättäjiin ja päätöksiin”. Ennen kuin yrittäjäksi tai päättäjäksi (niin Suomessa, mainituissa ”naapurivaltioissa” kuin koko maailmassa) ryhdytään, on tunnettava toimintaympäristö, jonka ydin ja selkäranka on luonnollisesti raha- ja pankkijärjestelmämme. Suomessa sitä ei tunne kukaan.

Rahajärjestelmämme on velkarahajärjestelmä, ja koska sillä on monopoliasema (sen luoma ”raha” on laillinen maksuvälineemme), se on pankkiveloille maksettavien korkojen vuoksi pyramidihuijaus. Kyseinen järjestelmä on täysin yksityinen kansainvälinen yritys. Sen yrittäjiä ovat mahtavat yksityiset pankkiirisuvut Rothschildien johdolla.

Näiden mahtisukujen yksityisten suurpankkien yhteinen keskuspankki on Sveitsissä Baselissa sijaitseva täysin yksityinen ja ulkopuolisen maailman kontrollin ulkopuolella oleva BIS, Bank for International Settlements, jonka osakkaita ne ovat. Nykyisin lähes kaikki maailman valtiot ovat kyseisen velkarahajärjestelmän kourissa, ja niiden keskuspankit kuuluvat mainittuun yksityiseen ”keskuspankkien keskuspankkiin” BIS:iin. Siihen kuuluu myös Euroopan keskuspankki, jonka haaraosasto Suomen Pankki on. Suomen liike-, säästö- ym. pankit kuuluvat SP:n ja EKP:n kautta yksityiseen BIS:iin. Suomen Pankki on siis osa mainittujen mahtisukujen velkarahajärjestelmää, pyramidihuijausta. Suomen Pankki ei ole osa Suomen valtiota eikä EKP ole osa EU:ta.

Rahajärjestelmämme ei ole ainoastaan pyramidihuijaus, se on myös laillistettua rahanväärennystoimintaa. Raha syntyy velkana, pankeista lainaa otettaessa. Se velka on meidän ”rahamme”. Jokainen kierrossa oleva raha on velkaa kyseiselle yksityiselle pankkijärjestelmälle; joku jossakin on ottanut sen lainaksi pankista. Lainoja myöntäessään pankit eivät koskaan lainaa talletustileillä olevia rahoja, eikä se olisi kannattavaakaan, sillä pankit joutuvat maksamaan talletuksille korkoa.

Raha syntyy tyhjästä, pelkkänä kirjanpitotoimena. Kun pankit luovat rahaa (= myöntävät lainoja), ne yksinkertaisesti kirjaavat lainanottajien tileille kyseiset lainasummat, jotka ovat siis aivan uutta rahaa, jota ei ole aiemmin ollut olemassa. Tämä on laillistettua rahanväärennystoimintaa. Kaikki rahamme on syntynyt siten. Rahaamme ei ole sidottu mihinkään (esim. metalleihin).

Suomessa tehtävä työ ei mitenkään lisää maan vaurautta, sillä rahamme ei synny työtä tekemällä vaan velkaa ottamalla. Kun palkkoja, hintoja, etuuksia ym. maksetaan, silloin vain jo olemassa oleva raha siirtyy taskusta toiseen. Suomi pyörii velalla ja hukkuu koronkiskonnalla.

Kierrossa on siis rahaa niin paljon kuin sitä on pankeista otettu lainaksi, mutta koska lainoille on maksettava korkoa, takaisin maksettavaa pankeille on aina enemmän kuin rahaa (velkaa) on olemassakaan. Näin yhteiskuntaan syntyy jatkuva lisälainan ottamisen pakko entisistä veloista selviämiseksi (syntyy pyramidihuijaus). Uudelle lainallekin on maksettava korkoa, ja niin – väkisin – syntyy vähitellen velkakierre, velkaorjuus ja lopulta (lainaehtojen, lainaa saavien valikoinnin, kiristämisen ja pakottamisen vuoksi) orjuus kaikissa asioissa ja tuho. Nyt Suomi ja Eurooppa ovat terminaalivaiheessa.

Suomi ei ole koskaan ollut itsenäinen. Jo v. 1865 (tsaarin luvalla) Suomen päättäjät Snellmanin johdolla sitoivat itsenäisyyttä hamutessaan Suomen mainittujen suurpankkiirien velkarahajärjestelmään, ja hopeamarkasta tuli jopa Suomen suurruhtinaskunnan ainoa laillinen maksuväline (ohi ruplan!). Snellmanin suhteiden avulla alkupääoma otettiin Rothschildien pankkiiritalolta, ja koska heillä on siitä lähtien ollut monopoli, Suomi on ollut heistä riippuvainen (orja). Aluksi yritettiin selvitä tullituloilla, mutta jo v. 1921 (kun oli muodollisesti tultu v. 1917 itsenäisiksi) jouduttiin säätämään tulo- ja varallisuusvero, että lainanhoitokuluista selvittäisiin.

Raha siis tulee velkana ja on velkaa, ja rahamme menee korkoineen BIS:n osakaspankkien ja niiden osakkeenomistajien taskuun. Suomi köyhtyy koko ajan, täysin väkisin, järjestelmästä itsestään johtuen. Työmme on orjatyötä.

Jos joku edes paikallisesti haluaa välttää velkarahajärjestelmän seuraukset (velkaantumisen, rahanpuutteen, näivettymisen), hänen on ryhdyttävä käyttämään liiketoiminnassaan suoraa vaihtokauppaa, mahdollisesti erilaisten maksukuponkien helpottamana. Koko maata ajatellen olisi päästävä eroon velkarahajärjestelmästä ja tilalle olisi luotava oma kansallinen, työhön perustuva raha- ja pankkijärjestelmä. Kukaan päättäjä ei puhu siitä.

Nykyisellään niin EH:n kotiseutu kuin Suomi köyhtyvät koko ajan väkisin, tehtiin mitä tehtiin. Eniten tässä ihmetyttää se, ettei yhteiskunnan yksinkertaisiin perusteisiin ole missään perehdytty. Suomi ei ole (EH:n sanoin) ”akseleita myöden suossa kulkeva ajoneuvo” vaan ”kattoa myöden suohon hukkuva ajoneuvo”.

 

Joka kontrolloi velkaa, kontrolloi kaikkea

Tämä on eräässä lehdessä julkaistu vastineeni erään henkilön (julkaisen nimestä vain alkukirjaimet) mielipidekirjoitukseen.

Kommentti lehdessänne 23.8. julkaistun KM:n kirjoituksen ”Romuttaako hävittäjähankinta Suomen valtiontalouden?” johdosta.

Ensin taloudesta. Valtionvelka on 105 miljardia euroa, kuntien 18 miljardia, kotitalouksien 150 miljardia ja yritysten 650 miljardia, siitä 200 miljardia lainojen muodossa.

Olemme velkasyöverissä, koska rahamme on tuota korollista velkaa (velkaantumisemme syy ei ole yli varojen eläminen). Rahajärjestelmämme on todellisuudessa velkajärjestelmä. Rahaa eli velkaa tarvitaan, koska ilman sitä kaikki pysähtyy.

Velkojamme (velanantajamme) on yksityinen (Rothschildien johtama) pankkijärjestelmä. Sen päämaja, ”keskuspankkien keskuspankki” BIS, sijaitsee Sveitsissä, ja siihen kuuluvat valtioiden keskuspankit (myös Euroopan keskuspankki EKP). Suomen Pankki on EKP:n haarakonttori, ja maamme liike- ja säästöpankit ja muut pankit kuuluvat siihen. Koko järjestelmä on täysin riippumaton (esim. valtioista tai EU:sta).

Valtiot ovat antaneet rahanluonnin yksinoikeuden kyseiselle yksityiselle pankkijärjestelmälle. Se luo rahan tyhjästä lainoja myöntäessään, pelkkänä kirjanpitotoimena. Raha syntyy niin, että valtio, yksityiset jne. ottavat pankeista lainaa ja pankit sitten yksinkertaisesti kirjaavat kyseisen velan (eli rahan) lainanottajan tilille. Rahastamme on tehty velkaa.

Kun pankit myöntävät lainoja, ne luovat aivan uutta rahaa. Ne eivät koskaan lainaa asiakkaiden talletustileillä olevia rahoja, sillä se ei ole sallittua eikä se olisi kannattavaakaan, koska pankit maksavat talletuksille korkoa.

Pelkällä kynänpiirrolla tai napin painalluksella pankit luovat rahaa tyhjästä. Kyseessä on laillistettu rahanväärennystoiminta.

Jokaisen kierrossa olevan rahan joku on ottanut pankista lainaksi. Kierrossa on niin paljon rahaa kuin sitä on otettu pankeista lainaksi. Setelit ovat pelkkiä velan tositteita (eivät oikeaa rahaa), mutta niitä käytetään rahan tavoin, koska kansa luottaa niihin ja koska ne on lailla määrätty laillisiksi maksuvälineiksi.

Kun pankit perivät tyhjästä luomilleen rahoille (velalle) korkoa, syntyy pyramidihuijaus. Rahaa näet on kierrossa velan verran, mutta takaisin pankeille maksettavaa on ko. velan lisäksi myös korot (joihin ei erikseen luoda rahaa), enemmän siis kuin rahaa (eli velkaa) on olemassakaan. Yhteiskuntaan syntyy näin keskimäärin jatkuva lisälainaamisen pakko (velkaantumisemme perussyy) entisistä veloista selviämiseksi. Tuolle uudelle velalle myös on maksettava korkoa, ja niin syntyy väkisin velkakierre, velkaorjuus ja tuhoutuminen.

Valtionvelkojen lyhennysten ja korkojen maksamiseksi on säädetty tulovero, ja nyt velanhoitokulujen jatkuvasti väkisin kasvaessa valtiolle ei jää riittävästi varoja yhteiskuntamme hoitamiseksi. Toimintoja yksityistetään (altistetaan saalistukselle) ja lopetetaan. Velkarahajärjestelmä johtaa jatkuvaan rahanpuutteeseen yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Suomi on tuhoutumassa.

Pankeissa ei ole oikeaa rahaa lainkaan (velka ei ole oikeaa rahaa). Pankkien tehtävänä onkin toimia yhteiskunnallisen kontrollin laitoksina.

Koska raha syntyy ja tulee kiertoon vain velkana, lisää rahaa maahan on mahdoton saada työtä tekemällä. Palkkoja maksettaessa olemassa jo oleva raha vain siirtyy taskusta toiseen.

Velkarahajärjestelmän myötä kaikki työ Suomessa on orjatyötä. Kansa pitää verovaroillaan velkarahajärjestelmää pystyssä ja hankkii niillä (ja siis työllään) pankkiireille ilmaisen elämän koroilla.

Koska pankit eivät koskaan lainaa mitään omaansa (ne luovat rahan tyhjästä), kukaan ei todellisuudessa ole niille mitään velkaa. Velkakirja ei voi olla (ainakaan oikeudessa) sitova, koska mitään ei ole lainattukaan.

Sitten hävittäjistä. Suomen omistaa yksityinen velkarahajärjestelmä. Joka kontrolloi velkaa, kontrolloi kaikkea. KM:n mainitsemista hävittäjistä voidaankin todeta, että niitä hankitaan tänne pankkiirien ja heidän tavoitteidensa vuoksi, ehkä jopa kansaa itseään vastaan.

Velka on paljon voimakkaampi ase kuin mikään armeija.

Suomen kansa pitää itseään kristittynä kansana, ja siksi kansa kyllä tietää, miten tällaisesta vitsauksesta ja Jumalan rangaistuksesta päästään.